On toi pentu vaan niin nappi. Toistaiseksi vaan aika aivoton, mutta kyllä se siitä, kyllä se siitä!
Kaiken kauneuden lisäksi ei voi kyllä olla iloitsematta kaikista niistä piirteistä, mitä olen koirassa toivonutkin. Tänään me käytiin ensimmäistä kertaa bussimatkalla ja Noomi asteli sisälle kuin omaan kotiinsa. Koko matkan oli rauhassa, osan siitä nukkui. Ei pelännyt tai ollut hermostunut, eikä yhtään kiinnostunut muista ihmisistä. Hieno likka siis.
Lisäksi saan jatkuvasti todeta sitä, ettei toi kyllä pienistä hätkähdä. Isoa meteliä pitävät koneet eivät haittaa yhtään. Tänään käveltiin letkeästi sellasen ison tietä puhdistavan auton ohi, vaikka siitä lähti hirmuiset äänet ja sen alla pyöri hurjat harjat : D Eikä muutenkaan näytä paukahduksista, surinoista, särinöistä tai räminöistä säikähtävän.

Sitten nämä harrastuskoiran peruspiirteet, ahneus ja taisteluhalu. Saalisvietistä en minä osaa sanoa vielä mitään, mutta vetoleikit saa kyllä meikäläisen joka kerta ihan tajuttoman iloiseksi. Pentu vetää lelua jatkuvasti ja ote pysyy kunnolla ja pitkään. Ei saisi vertailla, mutta Nita ei edes leikkinyt ton ikäisenä..
Ja mitä siihen ahneuteen tulee, niin oikeastaan tähän asti ollaan pärjätty pelkillä nappuloilla. Kaikenlaisista “herkuista” vetää jo niin ylikierroksille etten vielä oikein viitsi niitä käyttää.. Nappulastakin meinaa jo sormet irrota. .

Valitettavasti kuvaton merkintä, mutta piti kirjoitella kun oli sellainen fiilis ; )

Valitettavasti tästä tulee tylsä ja (melkein) kuvaton merkintä. Mä en pääse omalla koneella nettiin enkä jaksa sählätä mitään erikoista niin ei sitten tuu kun yks kuva.

Kuten, arvoisat lukijat, olette ehkä huomanneet että meikäläinen on ollut LAISKA. Ei vaan ole riittänyt into kirjoitella, jostain kumman syystä. Paljon on kuitenkin tapahtunut ja onneksi olemme taas välttyneet hetkellisesti vastoinkäymisiltä : ) Nita on ollut ihan hyvin hanskassa ja pennun kanssa ei suurempia ongelmia ole tullut vastaan.
Ehkä ensimmäisenä vois mainita että me muutettiin toiselle puolelle Vantaata, takaisin Martinlaaksoon. Melkein koko ikäni olen täällä asunut ja jokseenkin tutut jutut ja paikat lievitti stressiä jonkun verran. Kohta loppuu koulu ja sen jälkeen mä oon pari kuukautta yks niistä, joilla ei kirjaimellisesti ole huolen häivää. En päässyt kesätöihin, mutta väliäkö sillä, nyt on enemmän aikaa koirille.

Nitan kanssa ollaan viimeisimmän merkinnän jälkeen ehditty tehdä kaikenlaista. 11.05 Oltiin meidän yhdistyksen järjestämässä möllitokossa, josta tuli muistaakseni 181p ja siijoitus 3. Liikkeistä en muista paljon mitään, kai ne meni jokseenkin hyvin. Sitten oltiin myös jossain mätsärissä, en muista milloin, ja siellä menestyttiin PUN4 verran ja saatiin palkinnoksi pieni puristeluu ja ruusuke.
Sitten huomion arvoisiin uutisiin; me oltiin tänään pitkästä aikaa virallisessa tokokokeessa. Hirveä suoritus se oli, mutta ykkönen sieltä silti tuli 165 pisteellä. Kaikki muu meni ihan nappiin, paitsi molemmat seuraamiset. Kontakti pysyi tuskin lainkaan ja koira haahuili kaukana minusta. Sit kokonaisvaikutuksessa pisteet putos kutoseen, kun Nita oli menossa moikkaamaan kaveria ja kehäraja oli siinä just meidän vieressä, joten yli meni.. Takas tuli ongelmitta kuitenkin.

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 10
Hihnassa seuraaminen 6
Taluttimetta seuraaminen 6
Liikkeestä maahanmeno 9
Liikkeestä seisominen 9,5
Luoksetulo 9
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaiutus 6
Tuomarina Ralf Björklund

Ei sitä nyt niin tyytyväinen ole. Tietystihän on ihanaa että se ykkönen tuli mutta seuraamiset on mulle se tärkein asia koko tokossa. Ne kun menee noin huonosti, on paljon parannettavaa. Ehkä siellä oli huonompiakin seuraamisia, mutta Nitan oli kyllä selkeästi yks huonoimmasta päästä. Tässä sit meille vähän tavotetta, miten saada koira seuraamaan aina samalla tavalla.. vaikka palkkaisin vasta molempien seuraamisien jälkeen, silti joskus seuruut saattaa olla tosi hyviä kunnon vireellä. Nyt oli taas joku ongelma. Kyllähän se perässä tuli, eikä karannut. Mutta nyt kun on jo tottunut siihen ettei se karkaa, niin se ei enää tunnukaan niin suurelta saavutukselta.. ehkä pitäisi vaan joka kerta muistella sitä ekaa koetta, missä Nita häippäsi kahden askeleen jälkeen vapaana seuraamisessa. Edistys on kyllä siinä mielessä valtava.

Sitten vähän tarinointia Noomin älynväläyksistä. Tässä jokunen päivä sitten hän päätti, että nyt on nälkä. Olin kuvitellut että ruokasäkki olis turvassa lipaston päällä, mutta eihän se ollut. Nonnipa oli sitten saanut vedettyä säkin alas, ja kun tulin kotiin, molemmat koirat olivat kun ilmalla täytettyjä. Hetken mietin, että koska räjähtää, ja sitten kävi mielessä että eikös pennun pitäisi olla täynnä reikiä kun se on Nitan kanssa syönyt ruokaa. Päättelin sitten, että pennun on täytynyt ensin syödä itsensä ihan ähkyyn, jolloin Nita ei ole viittinyt mennä lähellekään. Ja kun Noomi oli syönyt tarpeeksi, tuli belgin vuoro.
No, seuraavat päivät oli kirjaimellisesti pskaa, pskaa ja pskaa. Automatkalla mökille olin itse ihan vesiripulissa kun Noomi ei jaksanut pidätellä viimeistä sataa metriä ennen mökkiä. Siinä sitten oltiin kaks päivää ilman ruokaa, ja ruvettiin taas pikku hiljaa säännöllistämään syömistä.
Tänään kävi sitten ilmi, että ruokasäkki ei ole turvassa edes oven takana kaapissa. Pitäisköhän mun teipata toi ovi kiinni vai mitä? Olin 5 minuuttia poissa, pentu oli saanut jollain ihmeellä kaapin oven auki ja siellä se oli pää pussissa rouskuttamassa kun palasin olkkarista.. Eipä ehtinyt vetää itseänsä ihan täyteen mutta ei se maha kyllä tällästä kestä..

Muuten on sujunut suhteellisen kivasti meidän arki. Jos nyt uskaltaisin luvata vähän kuvallisempia merkintöjä seuraavaksi : )

Koipeli poseeraa ; )

Tänään oli ihan normaali päivä. Ihan normaali tähän asti. Jos et halua ajatella minua idioottina koiranomistajana, ole hyvä äläkä lue pidemmälle.

Päätin lähteä kahden neidin kanssa pikkuselle lenkille tohon meidän pihan takana sijaitsevaan metikköön.  Näin jo metsän polun päässä, että jossain sadan metrin säteellä on ihminen sakemanninsa kanssa. He sitten näkivät meidät ja lähtivät toiseen suuntaan, eikä heitä näkynyt pian ollenkaan. No odottelin siinä sit jonkun aikaa, että ne varmasti oli lähtenyt tai oli ainakin niin pitkän matkan päässä ettei Nita sinne lähtisi.

Laskin koirat irti, ja Nita pinkas oitis sinne missä vieraat oli hetki sitten ollut ja päätti sitten lähteä seuraamaan hajua. Totta kai nainen oli koiransa kanssa jäänyt sinne kulman taakse seisomaan ja puhumaan puhelimessa. Nita kävi siellä kerran haukkumassa, mutta tuli kuitenkin takasin päin heti. Kuvittelin, että selvisin vaan säikähdyksellä, mutta samassa koira kääntää kurssia ja ampasee takasin sinne. No, tällä kertaa syntyy rähinä, enkä voi tehdä toisen koiran ja toisen koiran omistajan hyväksi mitään muuta kun juosta paikalle ja häätää oman koiran pois (se ei todellakaan anna ottaa kiinni viidentoista minuutin sisällä jos mä olen sille ruvennut mesoomaan). Omistaja ei onneksi vaikuttanut kauhean vihaiselta mutta ongelmana oli, että koira oli eilen leikattu eikä haavat saanut revetä. No, luojan kiitos ettei revennyt.

Koska mun oli juostava suoraa päätä häätämään Nitaa, en ollut ehtinyt reagoida Noomiin ollenkaan. Raukka oli siis vapaana tuolloin, ja tilanteen takia säikähtänyt ja lähtenyt kotia päin juoksemaan. Sitähän mä en vielä silloin tiennyt, vaan tulin entistäkin hysteerisemmäksi kun Nita ei antanut ottaa kiinni eikä Noomia näy missään. Tilanteestahan puuttui vielä se, että joku tuli samaiseen metsään kahden koiransa kanssa, eikä voi olla arvaamatta että belgi menee myös sinne. Olin itse sadan metrin päässä tilanteesta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo todella epätoivonen olo. Toinen koira ties missä ja toinen räyhää vieraille. Onko näiden koirien kasvattajat valinnut ihan varmasti oikein luovuttaessaan kasvattinsa tälläiselle luuserille?

Tein sitten saman homman, menin puolustamaan vieraita Nitalta, vaikka tiesin että koira huutaa epävarmuuttaan eikä voisi käydä kiinni. Vieraathan sitä ei tiedä. Ja kun koira huutaa kurkku suorana, ei mun puheetkaan ole kauhean vakuuttavia. No, nainen kahden koiransa kanssa lähti sitten takaisin sisään kun näytti siltä etten minä hysteerisenä saa koiraani hallintaan. Siinä tilanteessa lähdin taas etsimään pentua, vaikka ajatuksissa kyti se, että pentu on varmasti lähtenyt kotiin päin niin kun Nitakin kerran teki kun se säikähti pentuna isompaa koiraa.

Kun pääsin pihalle ja näin että Noomi oli jonkun ystävällisen naisen sylissä odottamassa, ei ollut kauan itku hallittavissa. Noomi vaikutti täysin rauhalliselta, joskin iloiselta saamastaan huomiosta. Pyysin naiselta voisiko se pitää Noomia vielä sen aikaa että saan Nitan kiinni, en todellakaan halunnut hermostuttaa pentua omalla mielentilallani. Silloin Nita ilmestyi pihalle, ja näytti hetken siltä että se uskaltaisi lähestyä mua niin että saisin sen kiinni. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan seuraavalla sekunnilla se jahtasi huutaen pihan lapsia ja lapset juoksivat kiljuen karkuun. En todellakaan voi kuvailla sitä mielentilaa.

No, lopulta Nita lähti pihalta ja minä vilkasin sivusilmällä ikkunoita. Meillä oli myös yleisö, ja niin huonolla itsetunnolla varustettu ihminen meni aika lukkoon siinä vaiheessa. Voiko tuntemattomille ihmisille antaa itsestään parempaa kuvaa?

Nainen lupasi odottaa Noomin kanssa sen aikaa että saan metsästettyä Nitan. Kävin sitä takametässä huutelemassa mutta palasin tyhjin käsin. Pihalla olleiden lasten vanhemmat kuitenkin sanoi että molemmat koirat olivat viereisellä pihalla kiinni. Loppupeleissä en siis saanut itse kumpaakaan neideistä kiinni. Noomi oli aivan pihalla tapahtuneesta, siitä oli hauskaa kun sai ihmisiltä huomiota. Ja Nita läähätti stressaantuneena täysin tietoisena asioista. Ja Linda kiitti silmät seisoen ja kädet täristen.

Päälimmäisiin ajatuksiin kuuluu se, että toivon Noomin todella selvinneen ilman traumoja tai vastaavaa tästä tilanteesta. Sitä koiraa en todellakaan aio pilata samalla tavalla kuin ensimmäiseni. Toinen ajatus on se, etten enää yritä luottaa Nitaan, koska onnistun aina pilaamaan kaiken. Joka kerta saan alottaa alusta ja jossain vaiheessa kaikki aina romuttuu. En voi päästää sitä enää tämän jälkeen vapaaksi, en voi yrittää luottaa siihen. Millään tokoilla ja agilityillä ei ole mitään väliä eikä mitään arvoa, jos edes perushallinta ei ole kunnossa. En voi käsittää miten jaksan stressata noiden harrastuksien ja kilpailemisen kanssa, kun muutkaan asiat eivät ole okei. Kun painii pelkän hallinnan kanssa kaksi vuotta, ja tässä on tulos, en usko että kovin moni jaksaa enää yrittää. Tein ne suurimmat virheet Nitan ollessa pentu, ja se kaikki on pilannut ja vaikeuttanut mahdollisuudet pärjätä paremmin tulevaisuudessa. Onneksi olen nyt viisaampi ja maltillisempi kuin silloin, en todellakaan aio tehdä samoja mokia Noomin kanssa. En vahingossakaan.

Me otetaan iisisti nyt. Tämän jälkeen mun on oltava entistä varovaisempi ja määrätietoisempi kun lähden pennun kanssa hallintaa opettelemaan. Kaikki neuvot on aina tervetulleita.

Joskus ajattelin vihalla niitä ihmisiä, jotka pitävät koiriansa irti tietoisena siitä, ettei ne ole varmasti hallinnassa, ja jotka sitten syöksyilevät epävarmana toisten luo. Onko mulla ollut oikeus siihen?

Pikkuneiti saapui lauantaina. Pahoittelen viivästynyttä blogipäivitystä, mutta multa on puuttunut keskittymiskyky, aika ja energia kirjottamiseen ;-D Ja täytynee ihan erikseen mainita tässä, että jos olet lähettänyt mulle tekstiviestiä, vastausta ei ole tullut koska mulla ei ole saldoa kännykässä! Ahdistavaa, kun sitä ei ole, tai ei ole muita tapoja vastata viesteihin.. Mä en ole tottunut saldon loppumiseen, pirhana.

Joka tapauksessa, meillä on mennyt sutjakkaasti ensimmäiset päivät. Noomin tultua ehdin jo ahdistua siitä, et pevkele eikö tää koira syö ollenkaan ja onko se oikeasti noin nirso.. olis pitänyt kyllä tajuta, että pennulle kaikki oli todella hämmentävää ja ehkä ruoka ja lelut eivät ensimmäisenä (tai ensimmäisinä) päivänä uudessa kodissa tahdo kiinnostaa. Ajattelin sitä tietysti, mutta silti en voinut olla pelkäämättä ettei pentua voi palkata millään kun sitä ei kiinnosta ruoka tai lelu :–D No nämä pelot on kyllä jo hälvennyt pari päivää sitten, nyt mun täytyy varoa ettei sormet irtoa kun tarjoan Noomille namia.. Ja lelut vasta kyytiä saakin!

Noomin mielestä yksi ulkoilu päivässä riittäis tosi hyvin ja aina kun yrittää käydä ulkoilun jälkeen vielä pissattamassa niin neiti laittaa liinat kiinni : D Hihnassa kulkeminenkin on Nompan kanssa huomattavasti vaikeampaa kuin Nitan kanssa oli, tuo kun yrittää jatkuvasti rapsutella pantaa pois. Vapaana pentu kulkee erinomasesti, kuuntelee eikä lähde kauas seikkailemaan niin kuin Nita pentuna teki. Kaikin puolin tykkään Noomista, vaikka joudun tosi usein kieltämään erilaisten asioiden pureksimista sisällä. Meillä on vaikka mitä pureksittavaa, on Nita, on luu, on pehmoja, on kuminen kongi ynnä muuta mutta jostakin syystä ne hampaat pureksii aina esimerkiksi tuolin jalkoja (huom. Nita ei ikinä ymmärtänyt tuolinjalkojen päälle! Olen siis aikasemmin säästynyt siltä ongelmalta..), sanomalehtiä tai johtoja. Hauskinta on, ettei pentu näytä korvaansa loksauttavan vaikka kuinka tiukasti kieltäisin kiellettyjen asioiden pureksimisen.

Ja jotta vältyttäisiin siltä että Noomi oppisi rikkomaan taloa mun poissa ollessa, tyttö on majaillut koulupäivinä kylppärissä. Ovi on tietysti auki ja tilat rajaa irroitettava metallinen aita. Kylppärissä ei ole mitään vaarallista pureksittavaa eikä oikeastaan puisia kohtia ollenkaan, joten tila on turvallinen niin koiralle kuin kämpällekin.

Oikeastaan mitään ei olla opeteltu vielä, eikä hetkeen opetellakaan. Sisäsiisteyteen pyritään tietysti mahdollisimman nopeasti ja olen myös ruvennut vaatimaan hieman katsekontaktiakin.  Tietysti seisomisharjottelua kerta päivässä, tuleehan Noomista sentään hurjan hieno showkoira ;–) Lähinnä odottamista seisoessa olen vaatinut (vaikka vain sekunnin pituisia odottamisia.. se on jo saavutus) ja sitten sen lisäksi olen totutellut jalkojen siirtelyyn. Tätähän on alettu jo onneksi kasvattajalla tekemään niin se ei ole yhtä mahdoton tehtävä kuin Nitalla aikoinaan. Nita on muuten helppo saada seisomaan kuin collie, mutta belgiseisotus tuottaa ongelmia..

Noomin saavuttua tämä minun  rohkea, avoin ja suvaitsevainen belgialainen näytti kovasti pelkäävän pientä Noomi-raukkaa. Ei varmaankaan tajunnut, että ihan saman lajin edustaja oli kyseessä. Nyt päivien mittaan Nitakin on jopa leppynyt ja osaa ottaa letkeästi Noomin seurassa, vaikka huomiosta kamppaillaan vielä. Eikä onneksi ole rajukaan pennun seurassa, Noomi saa repiä vaikka poskesta jos haluaa. Päälle ei pentu saa kuitenkaan kiivetä, pitäähän siinäkin joku raja olla Nitan, sen suvaitsevaisen, mielestä..

Sitten voisin vähän vuotaa tähän loppuun Nitan nykyisestä käyttäytymisestä tietynlaisissa tilanteissa. Vaikkapa jos Ojangon kentällä ei ole melkein ketään, ja yksi ihminen sitten päättää kävellä kentän ohi, niin koiran mielestä se on täysin sietämätöntä ja sinne on lähdettävä huutamaan. Samaa käytöstä on esiintynyt tässä pihalla. Niin kauan kun koira on hihnassa, se pitää suunsa tukossa (vaikka se kyllä murisee pihan lapsille..), mutta tässä yks päivä kun olin menossa Noomin kanssa pissalle ni Nita livahti ovenraosta ja kun hokasi yhden naisen, se meni suoraa päätä sentin päähän kys. henkilöä murisemaan ja haukkumaan. Typerintä on, että tiedän ettei se olis sanonut sille sanaakaan jos olisi ollut hihnassa ja me oltaisi menty sen naisen luo. Että en tiedä mikä ongelma ton pääkopassa on. Toivon vaan että asiaan tulee muutos kun me muutetaan, ehkä se kuvittelee että se omistaa koko tämän pihan.

Tokoa ei olla Nitan kanssa nyt otettu, ruvetaan sitten hinkkaamaan pari viikkoa ennen koetta ja jätetään viikko ihan treenittömäksi. Ja koiru mun kanssa mielellään tekeekin kaikenlaista nyt kun on toi pentu kilpailijana. Sepä hyvä siis ;–)

Meillä oli taas edellisellä viikolla kaikkea tekemistä. Torstaina käytiin taas katsomassa pentuja ja Noomista sai sitten vähän enemmän videota kun tiesin jo mikä pentu mulle tulee. Lauantaina haetaan sitten neito kotiin ja ruvetaan opiskelemaan koiranelämää Pari 6vk posekuvaa Noomista tässä. Video ja loput kuvat löytyvät galleriasta.

Viime lauantaina käytiin Alman ja hänen pentushelttinsä Staran kanssa treenaamassa vähän agia. Aikas pieleen meni treenit, Nita meni aikalailla omia menojaan siellä eikä oikeastaan keskittynyt muhun ollenkaan. Oon huomannut, että Nitaa on hankalampi hallita sillon kun on todella vähän porukkaa ympärillä ja koiran on helpompi kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan. Ja jos taas ympärillä on paljon ihmisiä ja koiria, Nitan on vaikea valita ketään kiinnostuksensa uhriksi ja mun kanssa tekeminen on paljon kivempaa. Osasyy tuohon haahuiluun ja vammaamiseen oli loppuvaiheessa kuitenkin se, että tuo pirulainen meni varastamaan pussista kaikki naminsa heti kun selkä kääntyi.. en todellakaan uskonut että sillä olis ollut pokkaa kaivaa ruokaa laukusta! Kaikkea sitä. Ruokapalkka siis loppui ja koiralla maha täysi lihapullista.. saatin sitten Almalta onneksi pari namia että sain naksuteltua hallinnasta. Alkoi loppuvaiheessa jo vähän rauhoittua eikä esim yrittänyt karkuun sillon kun pyysin istumaan..

Sit meillä ollaan taas alussa renkaan opettelussa. Viime vuonnahan tuo pelkäsi sen läpi hyppäämistä ja aina kovassa vauhdissa yrittää vierestä läpi. Laitettiin sit niitten ketuaukkojen eteen hyppyesteen siivekkeet niin jotta Nitan olisi “pakko” hypätä rengas kun sivutiet ovat tukittuna. Mutta mitäs kävikään, kun otettiin rengas rataan mukaan niin rakas koiranihan yrittää edelleen ketjuväliaukosta eli tässä tilanteessa se juoksi täysillä päin siivekettä ja pää römähti läpi n. 20cm aukosta.. Eipä näyttänyt silloin haittaavan, mutta kun rengasta yritettiin ottaa uudestaan niin saipa taas huomata Nitan pehmeyden kauneimmillaan.. Saatiin neiti menemään siitä kerran läpi ja sen jälkeen lopetettiin treeni. Jos ens kerralla menis vähän paremmin..

Sitten niihin kivoihin kuulumisiin! Olin Nitan kanssa möllitokossa sunnuntaina. Aluksi meinasi käydä niin, etten ois saanu mistään kyytiä mutta onneksi sain rakkaan tätini tekemään niinkin suuren palveluksen kuin Espooseen heittäminen : ) Ja kyllä kannatti vinkua kyyti! En tällästä tulosta osannut todellakaan odottaa, varsinkaan ykköseksi sijoittumista. ALOssa oli siis neljä koiraa. Lottovoitto oli se, että Nipsu pysyi koko suorituksen ajan hallinnassa! Iso saavutus! Seuraamiset kyllä aika matalavireisiä ja paikoittain aikamoista haahuilua, mutta niitä on helppo lähteä nyt parantamaan kun on edes se perushallinta kunnossa. Luoksetulo oli ihan hirveä, tuli ravaten ja pysähtyi keskenkaiken joten jouduin antaa toisen käskyn. Kauhia. Siitä tuli silti 9, en tajua miksi. Ehkä möllitokon lepsua arvostelua? Tuomari oli kyllä sitä mieltä että virallisiin pitää ilmottaa ja oon kyllä samaa mieltä. Nyt on siis ilmottu 30.5 Huittisten tokokokeeseen ja siihen on onneksi niin paljon aikaa että saadaan seuraamiset kuntoon.

Tässä vielä osasuorituksien pisteet. Lopussa seuraamisten videot, mun kamerasta loppui akku (kiitos kuvauksesta Enni!) joten muista liikkeistä ei taida olla mitään videota (jos Keikon omistaja sai lopuista videoo niin loput tulee joskus mun youtubetunnukselle inzulol).

Luoksepäästävyys 10

Paikallamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 9½

Seuraaminen taluttimetta 9½

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Tännepä ei näköjään voi linkittää videota videona youtubesta joten saatte vaan linkin. http://www.youtube.com/watch?v=hLZbTQWp9Jk

Meillä alkoi treenit jo viime viikon maanantaina, mutta Nitan juoksujen takia ei sille kerralle vielä päästy. Eilen käytiin kans vähän treenaamassa, mutta Ojanko oli niin tyhjillään että Nitaa kiinnosti ihan hirveästi ne harvakseltaan ohikulkevat koirakot. Käytiin myös kokeilemassa pikkasen agilitya ja voin sanoa.. ei, ei yksin. Ei ikinä yksin, ainakaan aloittelijana oppivan koiran kanssa : D Että tästä lähin me käydään vaan ryhmätreeneissä. Meinasi aluksi käydä niin, ettei oltais ryhmään päästykään kun meidän edellisen vuoden agiryhmä oli sit tietty laitettu just samalle päivälle ja ajalle kun noi tokotreenit. Mutta päästiin sitten onneksi toiseen ryhmään ja vielä Sanna ja Minna kouluttajina : )

Mutta joo, niistä tän päivän tokoiluista. Nita oli aika ihana. Ihan pientä rakoilua hallinnassa mutta vain muutama kerta siinä tunnin aikana. Ja ne rakoilut oli lähinnä sitä, että kouluttaja tuli lähelle ja näyttäen jotain esimerkkiä meille kuulijoille. Nita oletti sitten että tuo huomio oli hänelle joten hänen täytyy mennä morjenstamaan. Tulipa kuitenkin heti takasin käskystä. Naksuttelin siinä alussa vierellä pysymisestä ja aina kun ei tehty jotain, käskin maahan ja siinä pysyi.

Sitten alkaa poikittaminen pikkuhiljaa hävitä, mutta edelleen masentaa täyskäännökset : D Pitäisi vaan treenata ja treenata käsiavulla.. mutta kun ei vaan joka kerta muista! Nitan vire ja kontakti on kyllä aina ihan hirmu kiva tollasissa ryhmätreeneissä missä on paljon koirahäiriötä ympärillä. Ja tekemisenhalu nousee aina tosi suureksi noissa tilanteissa.

Meillä on tulossa nyt pari möllitokoa. Jos niissä menee hyvin, niin Nitaa nähdään tänä vuonna myös virallisissa : ) Oon tosi tyytyväinen ja onnellinen siihen että karkailut seuraamisen aikana ja niissä väleissä on mennyttä aikaa.

Treenien päätteeksi meidän ryhmäläisen Linnean sekarotuinen poika Valtsu lähti mun kuvattavaksi. Niitä kuvia on nähtävillä tuolla meidän galleriassa, jos kiinnostaa.

Aika menee nopsaan, nämäkin viikot mennyt ihan hujauksessa. Kaksi kertaa ollaan käyty pentuja katsomassa ja vielä tällä viikolla mennään ennen luovutusta. Haetaan pentu kotiin sitten ensi viikolla.

Oltiin tosiaan katsomassa 5 viikkoisia pentuja, ja hurja miten olivatkaan kehittyneet siitä marsuvaiheesta. Vähän oli kovempaa menoa tällä kertaa! Ja kokoajan joku tunkemassa syliin. Munkin pentu päätettiin, eli Xanya Xanadu, neljäs narttu tulee mulle sijoitukseen. Kovin olen tyytyväinen päätökseen, tytskä on kyllä erittäin kiva ja kaunis pentu. Tässäpä muutamia kuvia neidosta:

(Lisää kuvia galleriassa)

Tässä pari päivää sitten tavattiin myös Riikka ja Netta koirineen, eli oltiin aikamoisen belgivaltaisella porukalla koiria juoksuttamassa. Belgien joukkoon pääsi mukaan myös pk collie Lissu, Netan koira. Nitan lisäksi belgijoukkioon kuului Riikan groenendael Rem ja tervu Rena. Pikkasen otti belgit yhteen, Nita käyttäytyi tosi huonosti ja vähän kyllä hävetti sen takia. Koskaan aikasemmin en ole tollasta päällepäsmärikäytöstä Nitassa hokannut, mutta ilmeisesti jotain aikuisuuden myötä tulevia bitch ongelmia. Lissun kanssa Nita tuli hyvin juttuun, ehkä toi ei sitten vaan siedä oman rotunsa edustajia ;-D

Kyllä siinä kerran annettiin Remin ja Nitan vähän selvitellä välejään, ja aika nopeasti riita loppuikin  ilman että siihen tarvitsi väliin mennä. Mutta myöhemmin tuo oma blondi rupesi haastamaan riitaa omaan silmään ihan syyttä, joten akka pääsi jäähylle. Päästin sitten hetken päästä takasin riehumaan ja osasi onneksi käyttäytyä. Mutta kyllä pitää olla jatkossa vähän varovaisempi jos tolla on ärinä noin herkässä narttujen kanssa. Tai belginarttujen.

Kuvasatoakin on ihan kivasti siltä päivältä. Tässä muutama valikoitu, loput löytyvät galleriasta.

Renan tapa pysyä vauhdissa mukana

Nita joutui jäähylle parin ärhäkän kierroksen jälkeen

Lissu nouti mielellään palloa vaikkei pölkkyjen kanssa innostunutkaan juoksemaan

Nita pääsi jäähyltä ja ralli alkoi taas

Huomatkaa myös tuulessa lepattavat korvakarvat